Työelämän muutoksentekijät

Työelämän muutoksentekijät -blogissa julkaistaan Työelämä 2020 -hankkeessa mukana olevien työelämän kehittäjien asiantuntijakirjoituksia työelämän uudistamisesta. Kirjoittajat vastaavat itse kirjoituksiensa sisällöistä.
18.4.2018 16.44

Luottamukselle pitää antaa mahdollisuus

Professori Kirsimarja Blomqvist kirjoitti Työelämä2020 –blogissa (3.4.2018), että meillä suomalaisilla on hyvä mahdollisuus rakentaa luottamuksesta kansallinen kilpailuetu. Luottamuspääoma on meille vahvuus, mutta sen on myös uudistuttava, hän totesi.
Olen samaa mieltä. Luottamuksen pitäisi olla meille vahvuus, mutta onko se sitä?

Ensin on hyvä pohtia, mitä on luottamus. Se on vahva tunnetila siitä, että asiat hoidetaan hyvin, parasta etsien, parhaan tahdon ja taidon mukaisesti.

Luottamuksen tunne ei synny tyhjästä. Kun arvioimme luottamustamme jotakin kohtaan, mielessämme risteilee arvioita mahdollisen luottamuksen kohteen integriteetistä, tahdosta, taidoista, kyvystä saada aikaan tuloksia ja myös avoimuudesta.

Luottamus on näiden tekijöiden summa. Samalla se on hyvin riippuvainen kokijansa omasta tilanteesta ja tunteista. Jos itseluottamuksemme on kunnossa, meidän on helpompi luottaa muihin ja myös meihin on helpompi luottaa.

Luottamalla muihin myös pystymme vahvistamaan luottamuksen kohteen itseluottamusta. Saamme lisää voimaa, kun koemme, että meihin luotetaan. Luottamus lisääntyy siksi jakamalla.

Suomalainen yhteiskunta on perinteisesti ollut vahvan luottamuksen yhteiskunta. Sana on pitänyt, ihmisille on tahdottu hyvää, osaamiseen on panostettu, tuloksia on saatu aikaiseksi ja yhteiskunta perustuu avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen.

Valitettavasti välillä tuntuu, että luottamuspääoma on huvennut. Sen sijaan, että tahdomme toiselle hyvää, etsimmekin tämän heikkouksia päästäksemme arvostelemaan. Esimerkiksi politiikka on täynnä toisten jatkuvaa arvostelua.

Luottamuksen puutteesta kertoo myös se, että suomalaisille työpaikoille ei haluta antaa vapautta sopia asioista. Työpaikkasopiminen on hyvin rajattua, ja erityisen rajattua se on niissä yrityksissä, jotka ovat päättäneet jättää järjestäytymättä.

Jopa lainsäätäjä on säätänyt järjestäytymättömille yrityksille sopimisen kieltoja, jotka estävät näitä yrityksiä – yleensä pieniä – sopimasta asioista oman henkilökuntansa kanssa. Näitä sopimisen kieltoja on työelämälainsäädännössä jopa 45. Tällainen kertoo epäluottamuksen yhteiskunnasta.

Samaan aikaan työolobarometri kertoo, että luottamus on vahvinta nimenomaan pienillä työpaikoilla – niillä, joilta sopiminen on vahvasti rajattua.

Nykyinen hallitus pyrki vahvistamaan mahdollisuuksia hyödyntää tätä luottamusta, mutta valitettavasti se ei ole siihen kyennyt. Työntekijä- ja työnantajaliitot ovat olleet haluttomia luovuttamaan omaa valtaansa työpaikoille. Luottamus ei ole riittänyt.

On selvä, että näin ei voi jatkaa. Jotta suomalaiset yritykset voisivat menestyä kansainvälisessä kilpailussa, niillä pitää olla mahdollisuus hyödyntää työpaikkojen luottamusta ja sopia asioista, jotta oma yritys voi menestyä.

On kohtuutonta kieltää yrittäjiltä ja heidän työntekijöiltään sopimisen vapaus.

Luottamukselle pitää antaa mahdollisuus. Sitä korostaa nopeasti muuttuva maailma ja kasvava epävarmuus.

Lähes päivälleen 50 vuotta sitten kuollut ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King sanoi, että on luottamusta astua portaille, vaikka ei tiedä, mihin ne vievät. Tätä luottamusta tarvitsemme tänä päivänä enemmän kuin aikoihin.


MIKAEL PENTIKÄINEN

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja, joka on kirjoittanut kirjan Luottamus (Otava, 2014). Pentikäinen on myös yksi 22.5. järjestettävän Luottamusfoorumin puhujista.

Lisää blogeja aiheesta: 

Blogi on osa Luottamuspääoma 2.0 -blogisarjaa. Muut blogit aiheesta: 

Reijo Karhinen: Uudistuminen vaatii luottamusta

Tuomas Syrjänen: Luottamusta ilman vakuuksia

Kirsimarja Blomqvist: Suomalainen luottamuspääoma 2.0




Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi