Työelämän muutoksentekijät

Työelämän muutoksentekijät -blogissa julkaistaan Työelämä 2020 -hankkeessa mukana olevien työelämän kehittäjien asiantuntijakirjoituksia työelämän uudistamisesta. Kirjoittajat vastaavat itse kirjoituksiensa sisällöistä.
3.4.2018 10.14

Ruotsalainen johtaminen – maailman parastako?

Pohjoismaat ovat maailman kärkeä useissa yhteiskunnan kehittyneisyyttä, taloudellista menestymistä sekä elämän ja työelämän laatua koskevissa kansainvälisissä vertailuissa. Pohjoismaisen erityislaatuisuuden ja ylivoimaisuuden uskotaan pätevän myös johtamiseen.
Käsitystä pohjoismaisen johtamistyylin erityislaatuisuudesta ja ylivoimaisuudesta ovat aktiivisemmin ruokkineet ruotsalaiset, jotka ovat usein puhuneet tämän sijasta ”ruotsalaisesta johtamistyylistä”. Ruotsalaisilla on ollut vakaa käsitys siitä, että ruotsalainen johtamistyyli on ollut maalle ja sen yrityksille tärkeä kilpailuedun lähde historiallisesti.

Väitteelle löytyykin perusteita. Harvalla väestöltään yhtä pienellä maalla kuin Ruotsilla on esittää yhtä kattavaa listaa yrityksistä, jotka ovat maailmalla jossain vaiheessa profiloituneet innovatiivisella johtamisellaan. Listan kirkkaimpina tähtinä hohtavat Pehr Gyllenhammarin Volvo, Percy Barnevikin ABB, Jan Carlzonin SAS ja Ingvar Kampradin IKEA.

Suomessa suhtautuminen ruotsalaiseen johtamistyyliin on ollut kaksijakoista. Yhtäältä ruotsalaisia on pidetty väsymättöminä diskuteeraajina, jotka viimeiseen asti haluavat saavuttaa kaikkia osapuolia tyydyttävän sopuratkaisun. Sen vastakohtana on pidetty ”tehokasta” suomalaista tapaa edetä rivakasti pienistä mutinoista huolimatta. Toisaalta Suomessa on aina oltu hyvin kiinnostuneita siitä, mitä länsinaapuri on taas keksinyt. Ruotsi on tosiasiassa ollut Suomelle Yhdysvaltojen ohella tärkein maa hakea uusia oppeja johtamiseen.  

1990-luvulla Ruotsin menestystarina alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä. Talous sakkasi ja maassa käynnistyi keskustelu siitä, kuinka kestävällä pohjalla ylivertaiseksi uskottu ruotsalainen tyyli johtaa on kansainvälistyvässä taloudessa. Keskustelu synnytti 2000-luvulla joukon analyyseja ruotsalaisesta johtamistyylistä, sen vahvuuksista ja sen heikkouksista.
 
Yksi näistä on Pär Isakssonin vuonna 2008 laatima raportti ”Leading companies in a global age – managing the Swedish way”. Se nostaa esiin viisi ruotsalaisen johtamistyylin keskeistä piirrettä. Näistä ensimmäinen on tasavertaisuus. Organisaatiossa ei saa olla korkeita hierarkioita, ja ihmisten on voitava työskennellä itseohjautuvasti ilman niskaan jatkuvasti hengittävää esimiestä. Toinen piirre on tiimimäisyys. Ruotsalaiset ovat tiimipelaajia ja johtajat(kin) ovat osa tiimiä. Ajatus omaa egoaan pönkittävästä sankarijohtajasta on tällaiselle johtamistyylille täysin vieras. Juuri tämä onkin Isakssonin mainitsema kolmas piirre. Hän kiteyttää sen muotoon ”No stars, please”.

Neljäs ruotsalaisen johtamistyylin piirre on konsensushakuisuus. Tärkein johtamisen väline konsensuksen saavuttamiseen on työyhteisön sisäinen dialogi. Yhteistä ymmärrystä ei lähtökohtaisesti oleteta, vaan se rakennetaan. Viides piirre, toiminnallisuus, saattaa ensi alkuun tuntua ristiriitaiselta edellisen kannalta. Näin ei kuitenkaan ole. Kun konsensus on saavutettu, voidaan Isakssonin raportin mukaan edetä ”salamannopeasti”.

Kuinka paljon katetta ruotsalaisen johtamistyylin kilpailukykyisyydelle on olemassa?

Kansainväliset vertailututkimukset antavat väitteelle selvää tukea. Ruotsi menestyy hyvin johtamiskäytäntöjen kehittyneisyyttä koskevissa vertailuissa yhdessä Yhdysvaltojen, Japanin ja Saksan rinnalla. Huonosti ei ole viime vuosina mennyt Ruotsin taloudellakaan. Myös innovatiivisuudeltaan Ruotsi lukeutuu Euroopan kärkikastiin.

Pienen särön kuvaan tuo se, ettei Ruotsi ole viime vuosina pysynyt työelämän laadun kehityksessä muiden Pohjoismaiden vauhdissa. Selvää vastausta siihen, miksi Ruotsi ei eurooppalaisten työolotutkimusten mukaan ole enää maanosansa huippua työelämän laadussa, ei ole kukaan vielä pystynyt antamaan. Ehkä ruotsalaisten johtajien pitäisi katsoa peiliin?

 Tuomo Alasoini

Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana Business Finlandissa. Blogi on osa Suomalainen johtamistapa -projektia, joka huipentuu 22.5.2018 julkaistavaan Suomalaisen johtamisten tila ja tulevaisuus -julkaisuun. 

Lisää blogeja aiheesta:

Suomalainen johtaminen on suoraselkäistä ja rehellistä, mutta siitä puuttuu aito dialogisuus - Karoliina Jarenko ja Nick Ahleskog, Filosofian akatemia

Suomalainen johtamistapa - Margita Klemetti, Työelämä 2020 -hankejohtaja

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi