Työelämän muutoksentekijät

Työelämän muutoksentekijät -blogissa julkaistaan Työelämä 2020 -hankkeessa mukana olevien työelämän kehittäjien asiantuntijakirjoituksia työelämän uudistamisesta. Kirjoittajat vastaavat itse kirjoituksiensa sisällöistä.
21.2.2018 10.43

Suomalainen johtaminen on suoraselkäistä ja rehellistä, mutta siitä puuttuu aito dialogisuus

Työelämä 2020 -hankkeessa käännettiin vuoden vaihteessa katse johtamiseen ja johtajuuteen. Halusimme lisätä yhteistä ymmärrystä suomalaisen johtamisen ominaispiirteistä ja pohtia mahdollisuuksia hyödyntää näitä voimakkaammin suomalaisen työelämäbrändin rakentamisessa.

Tarkkaan ottaen on tietenkin mieletöntä puhua suomalaisesta johtamisesta monoliittisena otuksena. Johtajat ovat erilaisia, organisaatiot ovat erilaisia. Hyvä johtaminen on aina tilannesidonnaista. Mutta jos haluaisimme kertoa maailman toisella puolella olevalle ihmiselle yksinkertaistetun tarinan ”suomalaisesta johtamisesta”, mitä voisimme kertoa? Voisiko yhteinen - edes hähmäinen - käsitys suomalaisen johtamisen vahvuuksista ja heikkouksista sekä tulevaisuuden kehittymistarpeista auttaa suomalaista työelämää ja suomalaisia johtajia ottamaan seuraavan edistysaskeleen?

Määrittelytyöhön on osallistunut lähes sata johtajaa, tutkijaa ja asiantuntijaa. Työ jatkuu yhä ja näkemys täydentyy kevään mittaan. (Voit itsekin osallistua kommentoimalla blogin alle!) Seuraavassa tiivistystä tähän mennessä syntyneestä ajatuksesta.

Hieman leikkimielisesti sanottuna suomalaisen johtamistyylin voidaan nähdä kiteytyvän tietynlaiseen insinöörimäisyyteen. Asiaosaaminen on hyvää, prosessit rullaavat. Suomalainen johtaja ei pönötä eikä hienostele. Hän sanoo hoitavansa homman ja tekee sitten niin.

Suomalainen johtaja menee asia edellä, eikä näe tarpeelliseksi korostaa hierarkioita tai nostaa itseään jalustalle. Suomalainen johtaja luottaa alaisiinsa ja antaa heille tilaa tehdä työnsä. Hierarkiat ovat matalia ja johtaja helposti lähestyttävä.

Suomalainen johtaja osaa myös tehdä päätöksiä. Hän ei jää jumiin keskusteluun ja vaihtoehtojen moninaisuuksiin, vaan osaa vetää langat yhteen ja päättää, miten edetään. Tämän ominaisuuden nähtiin erottavan suomalaisen johtajan ruotsalaisen johtajan stereotyypistä.

”Insinöörimäisyydellä” on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Se kiinnittää katseen asioihin ja prosesseihin ihmisten sijaan, ja suomalaisen johtajan heikkoudeksi nähtiinkin verrattain heikko kyky innostaa ihmisiä ja johtaa merkityksellisyyden tunteen kautta. Tänä päivänä paljon peräänkuulutetut heittäytyminen ja haavoittuvuuden osoittaminen eivät ole insinöörin arkkityypin keskeisiä ominaisuuksia.

Luottamus prosesseihin saattaa myös vaikeuttaa uudistumista. Prosessien ulkopuolelle astuminen tuntuu epämiellyttävältä, mikä hidastaa vanhasta luopumista. Keskustelukulttuurin niukkuus heikentää erilaisten näkemysten mahdollisuuksia päästä osaksi uuden synnyttämistä. Suomalainen johtaja ei vielä uskalla antautua laajaan ja syvään koko organisaation läpäisevään dialogiin.

Suomalaisen johtajan tärkeä työkalu on yhteinen vahva arvopohja. Hieman kärjistetysti muotoiltuna voidaan sanoa, että on helppoa jättää liiat keskustelut väliin ja keskittyä vain toteutukseen, kun kaikki ajattelevat samalla tavalla. Tämä on tietenkin merkittävä vahvuus silloin kun se toteutuu. Yhteistyö samat arvot ja ajattelutavan jakavan ihmisen kanssa on aina helppoa ja sujuvaa. Suomalainen johtaja tietää, että hän voi luottaa toisen sanaan ja tietää mistä narusta vetää, jotta se koskettaa. Suomalainen johtaja voi johtaa, kuten haluaisi itseään johdettavan.

Vahva yhtenäinen arvopohja on kuitenkin myös heikkous. Erilaisuus ja ristiriidat ruokkivat luovuutta ja kiihdyttävät innovaatioita. Suomi myös tarvitsee osaajia muualta maailmasta. Suomalaisella johtajalla on vielä opittavaa erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten johtamisessa. Suomalaisen johtajan pitää myös sisäistää, että kantasuomalaisetkin ovat yhä heterogeenisempi joukko ihmisiä, kun erilaisuutta sekä tunnustetaan että tuodaan esiin yhä enemmän.

Vielä yksi näkökulma kaipaa huomiota. Suomalaisen johtajan on tässä määrittelytyössä nähty ajattelevan liian vaatimattomasti. On tietenkin hieno asia olla sanansa mittainen, ja toimittaa mieluummin enemmän kuin vähemmän suhteessa odotuksiin. Mutta asettaako tämä vaatimattomuus hänet maailman mittakaavassa altavastaajan asemaan? Tai mikä vielä pahempaa, rajoittaako vaatimattomuus suomalaisen johtajan omaa ajattelua?

Yhteen lauseeseen kiteytettynä: suomalaisen johtamisen kilpailuetu syntyy, kun yhdistetään aito dialogi ja rohkea ajattelu insinöörimäiseen kykyyn panna asiat toteutukseen.   

Karoliina Jarenko & Nick Ahleskog

Karoliina on Filosofian Akatemian toimitusjohtaja, Nick kirjoittaa pro gradu -työtään Copenhagen Business Schooliin ja aloittelee Filosofian Akatemialla valmentamista. Blogi on osa Suomalainen johtamistapa -projektia, joka huipentuu 22.5.2018 julkaistavaan Suomalaisen johtamisten tila ja tulevaisuus -julkaisuun. 

Karoliina_Jarenko
Nick_Ahlskog


Lisää blogeja aiheesta:


Leikin peruspilareista eväät tulevaisuuden johtamiseen - Johanna Ikäheimo, hallituksen puheejohtaja Lappset Group Oyj


Suomalainen johtamistapa - Margita Klemetti, Työelämä 2020 -hankejohtaja


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi