Työelämän muutoksentekijät

Työelämän muutoksentekijät -blogissa julkaistaan Työelämä 2020 -hankkeessa mukana olevien työelämän kehittäjien asiantuntijakirjoituksia työelämän uudistamisesta. Kirjoittajat vastaavat itse kirjoituksiensa sisällöistä.
3.4.2018 10.19

Suomalainen luottamuspääoma 2.0

Meillä on onni asua maassa, missä lähtökohtaisesti luotetaan ihmisiin ja instituutioihin.
Luottamus mahdollistaa avoimen kommunikaation, yhteistyön ja sitoutumisen yhteisiin tavoitteisiin. Se lisää myös tiedon jakamista, tehostaa tiimien toimintaa ja tukee organisaatioiden innovatiivisuutta.
 
Taloustieteiden vaihdantakustannusteorian mukaan luottamus vähentää yhteistyöhön liittyviä etsinnästä, neuvotteluista, sopimisesta ja valvomisesta aiheutuvia kuluja sekä lisää yhteistyön hyötyjä ja osapuolten halukkuutta tehdä strategisempaa verkostoyhteistyötä.
 
Nobelisti Kenneth Arrown mukaan luottamuksen puute on puolestaan kuin kitka ja ylimääräinen vero, minkä ihmiset ja organisaatiot joutuvat maksamaan.
 
Luottamus on sosiaalisen vuorovaikutuksen perusta. Sitä tarvitsevat niin yksilöt, ryhmät kuin yhteiskunta.
 
Suomessa sosiaalinen luottamus muihin suomalaisiin ja luottamus yhteiskunnan instituutioihin on kansainvälisesti korkealla tasolla. Luotamme oikeusjärjestelmään, koulutusjärjestelmään, poliisiin ja puolustusvoimiin. Suomi on myös yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, missä lapset kasvatetaan rehellisiksi.
 
Luottamus on palvellut Suomea hyvin, mutta pienessä, kulttuurisesti yhdenmukaisessa ja vakaassa maassa se on perustunut paljolti samankaltaisuuteen, tuttuuteen ja ennustettavuuteen.
 
Vielä 1990-luvulla epävirallinen yhteydenpito paperikonevalmistajien ja paperitehtaiden välillä tuki paperikoneisiin liittyvien innovaatioiden kehittämistä. Myös matkapuhelinyritykset, teleoperaattorit ja viranomaiset tekivät luottamuksellista yhteistyötä kehittääkseen uusia standardeja ja teknologiaa. Tuotekehitysinsinöörit luottivat toisiinsa ja yritysten suomalainen johto tunsi toisensa jo opiskeluajoilta ja toimialayhdistyksistä.
 
Ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen johtajat neuvottelivat päivällä eri puolilla pöytää ja illalla saunan lauteilla.  Paperitehtaassa ei ollut tavatonta kohdata kolmannen sukupolven ammattiylpeää työntekijää. Luotettiin maailman parhaisiin paperikoneisiin, paikkakunnalla asuneeseen johtajaan ja yhteiseen tulevaisuuteen.
 
Muuttuvassa maailmassa taloudelliset, teknologiset ja sosiaaliset epäjatkuvuudet haastavat tuttuuteen ja ennustettavuuteen perustuvan luottamuksen.

Yritysten omistus ja johto ovat yhä kansainvälisempiä. Työelämässä työnantajan ja työntekijän psykologinen sopimus on murtunut, kumpikaan osapuoli ei enää lupaa sitoutua toisiinsa.

Digitalisaatio ja automaatio hävittävät toimialojen rajat ja muuttavat niin työtehtäviä kuin tarvittavaa osaamista. Keikkatyö ja epätyypilliset työsuhteet lisääntyvät ja digitaaliset työalustat tekevät asiantuntijoiden työmarkkinoista globaalit.  Suomi on maailman onnellisin maa, mutta hyvinvointivaltion tulevaisuus vaatii uudelleenajattelua.

Muutokset vaativat sopeutumiskykyä ja rohkeutta uudistua. Pystymmekö toimimaan joustavasti ja tehokkaasti tilanteissa, mistä meillä ei ole aiempaa kokemusta eikä valmista käsikirjoitusta?

Pyrkiessämme luomaan uutta, oli sitten kyse yrittäjyydestä, liiketoiminnasta tai haastavien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisusta tarvitaan myös erilaisuudesta syntyvää synergiaa ja eri alan ammattilaisten yhteistyötä. Uusiin mahdollisuuksiin tarttuminen ja radikaalit innovaatiot vaativat eri tavoin ajattelevien osapuolten ymmärtämistä ja itsensä alttiiksi asettamista.  

Luottamus on yksinkertaisimmillaan juuri alttiiksi asettumista. Luottamus syntyy helposti samankaltaisuuden varaan, mutta luottamuksen rakentaminen erilaisuuden yli vaatii ymmärrystä ja työtä.  

Kytkeytyneessä, monimutkaisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä luottamuksen voi myös menettää hetkessä, ja siksi sitä on rakennettava aktiivisesti ja tietoisesti.

Työ- ja liike-elämässä luottamus syntyy osaamisesta, hyväntahtoisuudesta, johdonmukaisuudesta sekä vakaasta  identiteetistä. Parhaimmillaan instituutiot, sosiaalinen kanssakäyminen sekä organisaatioiden prosessit, rakenteet, kulttuuri ja johtaminen yhdessä rakentavat luottamusta.
 
Meillä on paljon vahvuuksia mitä emme ehkä aina itsekään näe.  Ymmärrämmekö säilyttää sen, mikä on meille luontaista ja edelleen arvokasta ja ymmärrämmekö muuttua siinä, mikä ei palvele meitä enää? Miten säilyttää luottamus yhteiskunnan instituutioita kohtaan sekä synnyttää uutta luovaa aloitteellisuutta ja yritteliäisyyttä?
 
Luottamusta ei voi enää rakentaa samankaltaisuuden, tuttuuden ja ennustettavuuden varaan. Meidän on tutustuttava nopeasti uusiin ja erilaisiin ihmisiin, sekä tehtävä yhteistyötä yllättävissäkin tilanteissa.
 
Suomalaisiin luotetaan maailmalla ja meillä on hyvä mahdollisuus rakentaa luottamuksesta kilpailuetu.  Luottamuspääoma on suomalainen vahvuus, mutta myös sen on uudistuttava ajassa.

Kirsimarja Blomqvist

Kirjoittaja työskentelee Tietojohtamisen professorina Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Hän on tutkinut ja opettanut yli 20 vuotta luottamuksen dynamiikkaa työ- ja liike-elämässä.

Kirsimarja Twitterissä, LinkedInissä ja Google Scholarissa

Lisää blogeja aiheesta: 

Blogi on osa Luottamuspääoma 2.0 -blogisarjaa. Muut blogit aiheesta: 

Reijo Karhinen: Uudistuminen vaatii luottamusta

Tuomas Syrjänen: Luottamusta ilman vakuuksia

Mikael Pentikäinen: Luottamukselle pitää antaa mahdollisuus

 




Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi