Ensimmäiset asiantuntijaorganisaation idut istutettiin seurakuntapalveluihin jo vuonna 2003.
”Tuolloin diakoniajohtajan sijaiseksi valittiin diakoniatyöntekijä, siis työn asiantuntija, kun aiemmin johtaja oli ollut teologi”, toteaa yhteisen seurakuntatyön päällikkö Jari Suvila.

Asiantuntijajohtoisessa organisaatiossa työote on vastuullinen, tutkiva ja ratkaisukeskeinen.
”Kun ulkopuolista, hallinnollista ratkaisijaa ei enää ole, on tilalle tullut voimakas pyrkimys tuoda ja etsiä ratkaisuehdotuksia itse.”

”Työn todellisuudessa toimivat ihmiset löytävät uusia ideoita ja jatkuva uudistuminen on käynnistynyt voimakkaammin. Toiminta määrittyy ja ohjautuu asiakkaiden tarpeista käsin”, pohtii Suvila.

Hallinnon purkua ja kokeiluja

Jari Suvilan työhuoneessa on tänään tungosta. Kokemuksia kehittämistyöstä ovat kokoontuneet pohtimaan sairaalapastori Eeva-Riitta Koivisto, perheneuvoja Heikki Kruus, diakoniasihteeri Ulla Kallio sekä rekisterinhoitaja Leena Pekola.

”On etuoikeus saada pohtia asioita näin yhdessä. Saamme taas tilaisuuden kehittyä, kun kuulemme toistemme puhuvan”, pohtii Jari Suvila (kuvassa vas.) yhdessä Ulla Kallion, Leena Pekolan, Eeva-Riitta Koiviston ja Heikki Kruusin kanssa.

Sairaalasielunhoidossa asiantuntijajohtoisuus konkretisoitui käytännöksi jo vuonna 2006. Johtavan sairaalapastorin sijaan ratkaisuvaltaa asiantuntijatehtävissä käyttää nykyään työntekijäkollegio.
”Kolmesta sairaalapastorista jokainen toimii vuorovuosina tiimikoordinaattorina ja kantaa vastuuta johtavassa roolissa - olematta sitä kuitenkaan pysyvästi”, kertoo sairaalapastori Koivisto.
”Kun tehtäviä on voitu jakaa ja kierrättää, työt on tullut tehdyksi paremmin”, täydentää Suvila.

Samaa tiimiajattelua on sovellettu myös perheasiainneuvottelukeskuksessa.
”Perheneuvoja tekee yksin työtä asiakkaan, perheen tai parin kanssa. Vastuu työstä, sen tuloksista ja seurauksista on aina ollut asiantuntijalla. Nyt opettelemme vastuun ottamista tiiminä myös mm. työaikojen suunnittelusta”, kertoo perheneuvoja Kruus.

Sairaalapastoreilla on henkilökohtaiset budjetit. Samaa ratkaisuvallan laajentamista kaavaillaan myös perheneuvontaan.
”Tiimin yhteinen tai jopa henkilökohtainen budjetti helpottaisi esimerkiksi kouluttautumisen suunnittelua”, miettii Kruus.

Yhteistyötä ja kaatuvia raja-aitoja

Myös seurakuntapalveluissa asiantuntijajohtoista organisaatiota on kehitetty eteenpäin.

”Meillä on nyt kasvatuksen ja diakonian tiimit, joissa tiimivetäjät linjaavat työtä toimien asiantuntijoina muiden tiimiläisten kanssa. Minun roolini on pysytellä taustalla ja varmistaa, että pysymme yhteisissä tavoitteissa”, kertoo diakoniasihteeri Kallio.

”Työntekijät saavat asiantuntijoina toimiessaan enemmän arvostusta omalle työlleen”, pohtii Kallio.

Asiantuntijaorganisaation myötä yhteistyö on lisääntynyt ja raja-aidat kaatuvat.

”Esimerkiksi perheneuvonnan kanssa käydään keskustelua palvelevan puhelimen hoitamisesta yhdessä”, jatkaa Kallio.

”Työalojen välisen yhteistyön myötä saamme paljon enemmän aikaiseksi”, täydentää sairaalapastori Koivisto.

Työntekijä on tärkeä

Muutokselle täytyy kuitenkin antaa aikaa ja huolehtia työntekijöiden jaksamisesta.

Myös keskusrekisterissä ajatus asiantuntijaorganisaatiosta nähdään erittäin hyvänä. Muutokselle täytyy kuitenkin antaa aikaa ja huolehtia työntekijöiden jaksamisesta. ”Jos työntekijät palavat loppuun tai heidän on vaikea pysyä työssä mukana, niin ei tehtävien hoitokaan voi olla kauhean hyvää”, sanoo rekisterinhoitaja Pekola.

Tarvitaan turvallinen ilmapiiri, joka kumpuaa suorasta, rehellisestä keskustelusta.
”Ihmiset täytyy pitää ajan tasalla heihin vaikuttavista päätöksistä ja muutoksista. Parhaimmillaan asiantuntijaorganisaatio voi edistää työn pysyvyyttä, kun työtä voidaan ottaa vastaan aiempaa laaja-alaisemmin”, päättää Pekola.